Parempi myöhään kuin ei milloinkaan


Meinasin jättää amiksen kesken monta kertaa, koska tuntui etten vain osaa ja kehity. Onneksi kumminkin jaksoin jatkaa ja nyt voin sanoa, että osaan paljon asioita ja oon hyvä siinä mitä teen. Suurin kiitos kuuluu työkaverille, joka antoi mulle mahdollisuuden näyttää mun osaamisen, koska silloin tajusin pystyväni oikeisiin töihin. Vaikka työt sujuukin melkeinpä loistavasti niin todistuksessa myös 2,72 keskiarvo pistää mut hymyilemään! Arviointi oli 0-3.

Valmistujaisten kunniaksi pidettiin kunnon juhlat sukulaisille ja tuttaville. Pöytä notku hyvästä ruuasta ja kakuista, namnam. Oli kyllä hyvät juhlat! Siitä kuuluu iso kiitos vanhemmille. Juhlista on jo kuitenkin kolme kuukautta, mutta vasta nyt sain aikaiseksi tilattua kiitoskortit. Operaation huipennus eli postitus oottaa vielä vuoroaan. No ainakin on jo kortit olemassa… Parempi myöhään kuin ei milloinkaan?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti